Holaa! Elämässäni alkaa pikkuhiljaa olemaan jotain hyvääkin kaiken tämän pimeyden keskellä. Olen saanut töitä ja työpaikalla ollessani kaikki ikävät muistot siirtyvät syrjään. Töissä ollessani vaihdan ns. toisen persoonan ylleni, sellaisen joka jaksaa hymyillä ja olla ystävällinen ventovieraille ihmisille. Kun teen töitä en ees tule miettineeksi omaa kurjaa elämääni, joka alkaa pikkuhiljaa löytämään uutta suuntaa. Saan myös pian uuden asunnon, jos vain kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Toivottavasti voisin jättää tämän asunnon taakseni ja sen mukana kaikki muistot, mitä tässä asunnossa on koskaan ollutkaan. Minun ei tarvitsisi miettiä asioita enää tiskatessani, imuroidessani, pölyjä pyyhkiessäni tai vain leffaa katsoessani. Minun ei enää koskaan tarvitsisi katsoa tuota nurkkaa takaoven vieressä ja nähdä itseäni siinä itkemässä samalla kun ex-avomieheni seisoo edessäni leipäveitsi kädessään, terä minuunpäin osoittaen.

Tämä asunto ei todellakaan ole sitä, mitä yleensä ihmiset muistelevat ensimmäisestä omasta asunnostaan. Muilla on muistoja bile-illoista tai yhden yön jutuista. Mukavia muistoja kavereiden kanssa hengailusta yms. Minun muistoni tästä asunnosta ovat tummia ja niin synkkiä, että harva teistä voi kuvitellakkaan sellaista tapahtuvan omalle kohdalleen. Omat muistoni liittyvät lääkkeiden väärinkäytön katsomiseen, huumeiden käyttöön ja alkoholin juomiseen. Ex-avomieheni joi melkeinpä jokapäivä ja itse jouduin seuraamaan tilannetta avuttomana sivusta, sillä minun täytyi olla selvinpäin, että edes jollakulla olisi järkeä päässä ja kontrollia pitää talo edes jonkunlaisena kotina.

Voitte luulla, että minun olisi ollut helppoa lopettaa suhde ja luulette, että en vain halunnut tehdä niin, mutta miettikääpä itsenne minun asemaan. Et voi tehdä mitään, mitä hän ei halua. Et saa olla missään ilman, että ilmoitat hänelle missä menet, kenen kanssa ja milloin tulet kotiin. Tiedät sen, että kun menet kotiin hän on siellä humalassa yksin taikka kaverinsa kanssa. He valvovat pitkin yötä käyttäen kiellettyjä aineita, vaikka itse haluaisit nukkua tai vain lähteä pois. Sinulla ei vain ole tilaisuutta/mahdollisuutta lähteä. Ystäviensä edessä hän antaa sinulle suukkoja ja haleja sekä kutsuu sinua rakkaaksi. Kun ystävät lähtevät helvetti alkaa. Hän alkaa moittia sinua ja haukkua ystäviäsi ja perhettäsi. Hän on olevinaan maailman napa ja kaiken täytyy mennä niinnkuin hän sanoo, jos et tottele kärsit seuraamukset. Et voi kertoa asiasta edes sukulaisillesi, sillä pelkäät heidän sekaantuvan asiaan ja kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Olisin halunnut monta tuhatta kertaa kertoa isälleni asiasta, sillä isäni on lihaksikas mies, mutta en voinut tehdä sitä, sillä tiesin että jos kerron hänelle, hän tekee jotain peruuttamatonta ja lähtee linnaan istumaan siitä tuomion. Enkä voinut tehdä niin pikkuveljelleni joka on pian 18-vuotias, mutta joka silti tarvitsee itselleen miehen mallin. Mitä siis tehdä? Olet umpikujassa ilman poispääsyä. Miettikää itse ennenkuin tuomitsette minun valintani. Päätin itse olla se joka kärsii seuraamukset, mutta vain siksi, että muiden ei tarvitsisi kärsiä niitä puolestani. Olen nähnyt elämäni aikana niin paljon pahaa, että ajattelin selviäväni siitä paremmin kuin muut ystäväni tai sukulaiseni.