Ketä oikein yritän huijata? Kenties itseäni, jotta saisin itseni uskomaan saman, minkä kaikki ystäväni jo uskovat. Kaikki kääntyy paremmaksi nyt kun olen saanut työpaikan ja muutaman päivän päästä muutan uuteen asuntoon. Näin kerroin kaikille ystävilleni ja nyt he käyttävät samaa lausetta lohduttaakseen minua. Tässäpä teille uutinen: EN USKO SIIHEN! Yritän olla onnellinen, mutta olen alkanut huomata, että en tunne mitään. Asiat joita ystäväni ovat minulle kertoneet pitäisi liikuttaa minua jollain tavalla, mutta en tunne mitään. En kipua taikka surua heidän puolestaan. Esitän vain, jotta näyttäisi siltä, että olisin taas oma vanha itseni.
En tiedä miksi edes yritän huijata itseäni. Onko se vain helpompaa, kuin näyttää heille millainen oikeasti olen. Sisältä aivan rikki oleva ihmisraunio, joka tekee kaikkensa pitääkseen muurinsa ylhäällä, jottei kukaan säälisi taikka edes yrittäisi tulla halaamaan. En halua ihmisten säälivän ja halaavan minua lohdutukseksi. Mitä se muka hyödyttää? Se ei auta eikä paranna haavojani.
En koskaan riitä kenellekkään. Olen vain yksi vitun suuri pettymys. En osaa edes lasta pitää sisälläni. Keskenmenonkin sain n. 2kk sitten. Kroppaani koskee jokapäivä, mutta silti nousen jokaikinen aamu sängystä, mutta tänään ryhdyin miettimään...miksi? Kun olin 15-vuotias minulla todettiin yliliikkuvat lonkkanivelet, jotka vaikeuttavat kävelyä ja juoksemista. Viime talvena jalkani eivät olleet milloinkaan kipeät eikä lonkkiini särkenyt. Tälläviikolla se alkoi taas. Olen jumalauta 20-vuotias ja lonkkani ovat samassa kunnossa kuin joillakin 50-vuotiailla ihmisillä. Olen yrittänyt kävellä ja jumpata, sillä fysioterapeuttini sanoi sen auttavan. Viisi vitun pitkää vuotta myöhemmin olen edelleen samassa tilassa kuin aloittaessani.
Miksi yrittää kun ei ikinä onnistu? Haluaisin tuntea, edes jotain, muuta kuin pelkkää kipua ja surua. En enää tiedä olenko onnellinen vai esitänkö vain. Olisiko helpompaa vain lukittautua kotiin ja antaa olla. Istuisin päivät kotosalla enkä tekisi mitään taikka olisi yhteydessä keneenkään. Would it matter at all?
Kommentit